Moikka moi!
Aikaa on nyt parin päivän jälkeen tarpeeksi, jotta voin tutustua blogien ihmeelliseenmaailmaan. Tästä ei ehkä tuu ultra coolein, mut onpahan paikka, jossa ihmiset voi lukea samat kuulumiset, ettei kukaan jää mistään paitsi ja etten mie saa sormikramppeja aina kun tuun koneelle. ;)
Näin alkuun iso KIITOS kaikille läksiäisiini osallistuneille! Suurin osa lahjuksista on päätynyt tuohon pikkuiseen matkalaukkuun. Tilaa jäi Suomi-kamalle kun eihän sitä oikeestaan tarvii kun passin, hammasharjan, rahaa ja hyvän mielen tai asennetta niin kuin Anu vinkkasi. :)
Lähtö ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta mitäpä tuosta; täällä ollaan! Oli mukava edellinen ilta omenapaistoksen ja ystävien parissa, vähän tuli otettua unta pussiin ja sitten saattajan kanssa bussipysäkille hyvissä ajoin. Check-inissä ei ollut ruuhkaa ja kone oli ajallaan. Ei muuta kuin sitten koneeseen istumaan ja kuuntelemaan "boarding completed" suloääniä. Kuinkas sitten kävikään? Kun kapteeni avaa suunsa niin ollaankin jo poistumassa koneesta teknisen vian vuoksi. Jatkolennollisia pyydetään ottamaan yhteyttä lipunmyyntiin ja eihän sinne lähdekään kuin puoli koneellista. No jotenkin miut saatiin lennolle joka lähti puoli tuntia siitä kun olin päässyt tiskille asti. Lennot oli parempia siinä mielessä, että oli vaan yks vaihto ja ruoka kummallakin lennolla. Kummatkin koneet vaan lähti vähän myöhässä ja oli joskus puolen seittemän jälkeen Thessalonikin kentällä (SKG). Tuli juteltua vähän koneessa nykyisin Saksassa asuvan paikallisen kanssa, mikä oli ihan mukavaa.
Mutta eihän tässä vielä kaikki! Laukkua ei sitten koskaan tullutkaan ja jouduin jäämään sitä vielä selvittelemään. Onneksi en ollut ainut ja kun en jaksanut enää siinä vaiheessa ottaa bussia niin jaoin sitten taxin yhden Amerikkalaisen pojun kanssa. Kalliiksi tuli, mutta pääsinpähän perille. Bussi lähti Suomessa aamulla noin viideltä ja oli yöpaikassa kahdeksalta. Kävin kaupassa ja olin koneella, joten päivästä tuli aika pitkä.
Torstaina oli kuitenkin kaikin puolin aurinkoisempi päivä. Laukkuni tuotiin kymmeneltä, kävin varaamassa halvemman hostellin, otin yhteyttä paikallisiin ja kävin kävelemässä ja Starbucksissa. Asunnonetsintätreffit sain sovittua neljäksi ja ehdin nähdä ennen puolta kahdeksaa neljä paikkaa. Sopivaa ei vielä löytynyt, mutta viimeisessä paikassa asuu vielä tämän kuun loppuun kaksi espanjalaista poikaa, jotka on työharjottelussa samassa sairaalassa paikallisen oppaani Simoksen kanssa. Hengailtiin siinä sitten hetki ja sitten pojat jo kyseli lähdenkö viikonlopuksi Ateenaan. Sanoin siihen sitten, että nyt ei oikein pysty kun pitää etsiä asunto. Ajattelin , että onpas mukavia ku luulevat tulevansa kanssani toimeen tunnin tuntemisen perusteella ja tästä rohkaistuneena kysyin onko kämpän kolmas makuuhuone vapaa, että vaikka Ateenan reissulle ei ole tarvetta niin sänky kyllä kelpaisi. Ja näin asun nyt väliaikaisesti heidän kanssaan. x) Kohtalo on kummallinen asia. Toisella paikallisella tuttavallani Efillä oli auto käytössään ja sain sitten roudattua kamat samana iltana.
Tänään jatkuu kämpänmetsästys taas neljältä. Saa nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti