Live is getting easier evry day. Ihan hullu viikko taas takana. On täytyny alkaa opetella uus päivärytmi. Kun tuo elämä on täällä päin muailmaa aika ilta painoitteinen. Fiksuinta ei ehkä kuitenkaan ole tutustua siihen ainoaa kaveriin joka opiskelee iltaisin, seurustelee öisin ja nukkuu päivisin. Mut mikäs tässä, viimenen lomaviikko ni kaikki vaan irti.
Haettiin toinen kämppis Veronica keskiviikkona kentältä. Sitä ennen oltiin tiistaina käyty Lienen kanssa kiipeemässä tätä kaupunkia ylöspäin mentaliteetilla how high can you go. Oli kyl mukava reissu ja kaloreita palo varmasti. Mutta tosiaan siitä Veronican hakureissusta alko alamäki. Simos esitteli miulle tän tyypin Dimitris sillo ku oltiin sunnuntaina rannalla ja sit Simos kutsu sen hengailemaan mein kanssa keskiviikkona kun sillä on auto. No satuttiin siinä sit semmoseen aikaan tapaamaan et mein olis pitäny olla oottelee Veronicaa aukiolla ni pojathan siihen sitten, että haetaan se kentältä ja mennään kahville. Se meni hyvin ja siinä kahvitellessa Dimitris sitten ehdotti, et mentäis hetkeks lepäilee ku se käy kirjastossa hetken lukemassa (22-24...) ja sit se vois näyttää meille paikkoja. Koska Veronice on eloisa espanjalainen ni sille sopi ja lähdettiin siinä puolen yön jälkeen kaupungille. Ensin mentiin semmoselle terassi laivalle mitä meil on Porvoossa ja Leprassa, mut se oli Jamaica-tyylinen ja lähti aina tunnin välein puolen tunnin kierrokselle. Ilmanen sisäänpääsy, mut kalliit juomat. Sitten ajettiin vuorelle kattoo valoja. Varmaan päälle tunti ajettiin suuntaansa. Veronica tässä vaiheessa tietysti simahti. Sit mentiin semmoseen vesipiippupaikkaan, joka on vissiin aamusin semmonen olohuone mis kaikki tapaa ja siel voi makailla ja nukkuun jos siltä tuntuu. Siel saa maailman parasta semmosta kaakaota mis on hedelmän paloja seassa.
No täst on tulos nyt niin pitkä juttu et yritän nyt tiivistää. Mentiin kotiin jotain puol seittemä, nukuttiin iltapäivään ja käytiin shoppailee tavaraa keittiöön ja tietty ruokaa. Yritin saada yhteyttä ihmisiin joita täällä tunnen et lähtiskö kukaan kävelylle miun ja Veronican kanssa ja ei aikaakaan ku tää hemmo soittaa et ollaanko viel hereillä kahdentoista jälkeen. Hengailtiin Veronican kassa valkoisella tornilla siihen saakka ja mie olin sitä mieltä et viimeistään kahdelta kotiin, mut mentiinkin semmoseen 70-luvun discoon (!), jossa oli Lady's night ja siitä sitten semmoseen turistin näkökulmasta perinteikkääseen kreikkalaiseen livemusiikki paikkaan. Sit käytiin tän Dimitriksen asunnolla ja seittemäksi kotiin. Sitä kutsutaa Presidanteksi, jos en aikasemmissa blogeissa kertonu, ja semmonen palatsi sillä sitten olikin. Perjantaina yritettiin saada se viemään meidät rannalle ku meille on sanottu et rantakelit loppuu kohta. Se nukkun niin myöhään et eihän siitä mitään tullu mut päätettiin mennä myöhemmin tavernaan syömään. (23.00) Mie otin pienet päikkärit ku ei ota oikeen tää rytmi tarttuakseen. Ihanaa ruokaa ja paljon. Liene ei ollu edellisenä iltana mukana joten mentiin toiseen samantyyliseen kreikkalaiseen paikkaan, jotta sekin pääsis nauttii siitä. Mentiin sinne joskus kolmelta ja sitten aamulla hetkeks rupattelee sinne vesipiippupaikkaan ja kun tultiin ulos, aurinko oli jo noussu. Että näin.
Tänään pitäis järkätä espanjalaisille läksärit. Simos pyys miuta auttaa ku ne oli kuitenkin miut yövyttäny ja on niin huipputyyppejä et niille pitää jotain järkätä. Joten heräilin parin tunnin sisään ja taas pitäis lentää... Aijaijai... Mut huomenna on eka Erasmus-miitinki ja mennään viideltä huvipuistoon!
Oon täs huomannu et pakatessa ei oo ollu kaikki ihan kotona. Miul ei oo tääl shortseja, ei rentoja kapreja, laukkunakin tuli vaan tuo iso säkki ni käytiin siinä ennen Tavernaa ostaa miulle semmosesta isosta ostoskeskuksesta laukku. Kosteuttavaa rasvaakin ois voinu olla mut onneks tämmöset kaikki voi tietty täältä ostaa. BTW suihkun vesi pitää ain laittaa lämpiämään puoleks tunniks ja sit se pitää muistaa laittaa pois päältä ennen ku menee ku voi saada kuulemma sähärin. Kiva. Mut lämmintä vettä on aina riittäny ja tää suihku on niin ihana verrattuna hotellin ja niiden espanjalaisten suihkuun. Eipä tässä kai nyt sitten muuta. Ylihuomenna kouluun.
lauantai 25. syyskuuta 2010
tiistai 21. syyskuuta 2010
Home Sweet Home
Picked up my room mate Liene yesterday from the Aristotelous square with Pepe. Ite ku en bussia käyttäny lentokentältä tullessani ni miust oli varmaan suuri apu kun en ite tienny mitään siitä mistä puhuin. Eli neuvoin Latviasta tullutta Lieneä ottamaan bussin numero 78. Sitten netistä katoin sen reitin ja käskin hyppäämään bussista pois siinä aukiolla, koska se oli ainoo paikka, jonka täältä tiesin, jossa se bussi varmasti pysähtyy. Onneks kanssamatkustajat oli ollu Lienelle avuksi ja se löysi sinne. Vieläpä ennen miuta ja Pepeä. eheh.
Vietiin kämppiksen kamat sinne miun väliaikaiseen majapaikkaan. Liene pääs suihkuun ja lepäämään, Pepe teki koulujuttuja ja mie kokkasin! Väänsin semmosen improtun Spagetti Carbornaran. Kiitos Antti! Tuli niin hyvää et Pepe halus, et opetan sen sille. Hävetti oikeen, ku kerrankin joku onnistu ni se on sellanen ruoka jossa ei paljon opettamista oo…
Ruuan jälkeen lähdettiin taas Simosin kanssa asuntoja katsastamaan. Kahta vanhaa käytiin näyttää Lienelle ja olin jo itekseni miettiny et se eka otetaan. Sit oli viel yks jota miekään en ollu nähny ja tänne jäätiin. x) Kolme isoa huonetta ja keittiö, kaks parveketta, pesukone, astiat ja petivaatteet. 200 euroo, all included. Nyt sitten tarvii enää Veronican saapuu ni arki voi alkaa. Toivottavasti kelpaa sillekin. No huomennahan sen näkee. Nettii ei oo viel mut entiset vaihtarit käytti naapureiden langattomia ja meilkin se toimi maanantaina, mut nyt on ollu ongelmia ni eiköhän myö sen verran voida uhrautua et hankitaan oma.
Käytiin tän päivää vähän ostelee mausteita, makaroonii, siivousvälineitä ja sen semmosta. Harkitaan myös silitysrautaa ja lakanoita, mut katellaan. Ja kokattiin taas kiltisti ite ja tuli siis kastettua uuden kodin keittiö. :P Tulee naposteltua myös aika paljon latvialaisia karkkeja. Niitä kuvia vois kohta harkita lataavansa ja myöskin niitä vois ottaa tästä lukaalista, mut eihän sitä kaikkeen aina pysty.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Leisure Weekend
Sain tuossa perjantaina oikein luvan ottaa pari päivää vapaata asunnon etsimisestä kun yhtä asuntoa pääse katsomaan vasta tänään, joten jätettiin kaikki suosiolla tänne. Ja tämähän oli mainio, mutta jollain tavalla vinksahtanut viikonloppu! :D Kokemuksia, kokemuksia...
Siinä perjantaina sitten mietin, että mites tämän ajan käyttäisin ja harkitsin hetken lähteäkö extempore matkalle Ateenaan yöjunalla espanjalaisten kanssa, kun mukaan oli pyydetty. Kysyin neuvoa sitten uskomattomalta kontaktiltani Simokselta ja hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi jäädä Salonikiin hänen babysitattavakseen, koska eräs entinen Erasmuslainen oli tulossa viikonlopuksi ystäviensä kanssa tänne. Sovittiin, että herrat otta minuun lauantaina yhteyttä ja lähdetään rannalle! JEE! Rannalle meno tosiaan ei ole helppoa. Kaikki hyvät rannat on vähintään vissiin 30 kilsan päässä, joten kun kyyti tarjotaan, se kannattaa ottaa. Simos myös kertoi ettei rantasäitä jatku enää kauaa.
Sain soiton kun olin vielä yöpaitasillani suihkutta ja kauppaankin piti vielä ehtiä, mutta sain onneksi tunnin aikaa. No en ollut ihan tunnissa valmis, mutta ei se mitään! Onneksi Kreikan tunti on pitempi kuin Suomen tunti ja sen lisäksi bulgarialaisetkin oli myöhässä. En tiennyt millainen porukka sieltä oli tulossa ja lopputulos oli, että sisään marssi neljä miestä kaikkine kapsäkkeineen. Koska espanjalaiset oli Ateenassa oli Simos suunnittelemassa, että jos miulle käy ni pojat jää tänne miun kanssa yhdeksi yöksi. Eihän siinä mitään, niillä oli autossa ruokaa varmaan viikoksi, joten sain ilmaset sapuskat. x) Siinä tiimellyksessä keskusteltiin vähän siitä miten sinne rannalle päästään ja sain kuulla, että nyt ei ole mikään luksusauto matkassa. Nämä pojat (Miro, Nanko ja Stefan) olivat tulleet kahdeksan tuntia täyteen ahdetussa antiikkisella Fiatilla, jota kuvailivat pienemmäksi kuin Smart. Ja nyt ei puhuta mistään lyhyisä pojista. Katoin sitten parvekkeelta, mistä ne sitä tavaraa roudas ja oli kyllä naurussa pitelemistä. Tavraakin oli ihan turhan paljon kahdeksi yöksi. Omat ruuat, makuupussia, teltta ja satoja PowerBalance rannekkeita, jos nyt muistan nimen oikein, joita ne meinas täällä myydä. Ne on joku uus muoti-ilmiö urheilijoiden parissa.
Eteenpäin. Ahtaudutiin sitten sinne kotteroon, minä pienimpänä taakse keskelle. Puksutettiin siinä sitten puoltoista tuntia rannalle ja voin sanoa, että kyllä siinä ajassa pehva puutuu. Ehditiin olla paikan päälläkin ehkä ruhtinaallisen tunnin, koska tän auton akku ei kestä valojen käyttöä, joten takas ois paras olla ennen pimeää! Herra varjele sitä meininkiä... :D Mutta mukavaa oli.
Tultiin sitten kämpille syömään ja minä ainoana asunnossa edes vähän aikaa olleena etsin sitten kuppia ja lautasta ja laitan veden suihussa lämpiämään. Otin sitten oikeudekseni mennä ensimmäisenä, koska tiesin että miulla oli suihkun jälkeen enemmän tekemistä kuin muilla, joten se oli loogisinta. Oltaisiin sitten valmiita samaan aikaan. As if. Paikalle oli kutsuttu yks Romanialainen Erasmus-opiskelija, miespuolinen jälleen, ja kun oli valmis, miehet oli siellä väittelemässä PowerBalancen toimivuudesta, eikä kuukaan osannu mennä suihkuun. Mutta tunnelma oli ihanan rento. Kaikki puheenaiheet oli sallittuja eli se että mie oon tyttö ei pidätelly ketään. En sitten tiie oliko se oikeesti hyvä vai huono, mutta olin yks äijistä. Siinä sitten sain kuunnella kaikenlaisia tarinoita niiden seikkailuista.
Lähdettiin kävelylle, jonka poittina oli vissiin katella tyttöjä. :D Sitten sattumalta valkoisen tornin luona törmäsin siihen amerikkalaiseen, jonka kanssa jaoin taksin ja se oli ulkona koko sen dormin kanssa. Jäätiin hetkeksi siihen rupattelemaan ja siinä oli ehkä 20 tyttöä, jotka periaatteessa mie oli kontaktillani niille järkänny, mut ei vaan kelvannu. Oon mie vissiin niin ihana et miun seura riittää. Koko ilta tuli keskusteltua niin hämäristä aiheista ja muutenkin huumori oli aika mustaa.
Nukkumaan kahden maissa ja sitten taas rannalle. Nyt mentiin vielä pitemmälle, "parhaalle" rannalle, jonne oli matkaa 2 tuntia sillä autolla. Se kulki jotain seittemää, kaheksaa kymppiä me kyydissä... Sinne saatiin sitten myös se romanialainen Paul, ja kaks tsekkiläistä Erasmusta, Susanne ja Anet luulisin. Ne tuli tällaisen herran kyydissä, jota kutsutaan täällä nimellä Presidenta. Se on vissiin Erasmus organisaation presidentti täällä, kova käymään juhlissa ja tykkää hengata vaihtareiden kanssa. Wonder why... ;)
Illalla kävin ekaa kertaa yksin hakee ruokaa ja yritin kreikaks. Onneks siin oli myös joku joka puhu englantia. Sen ruuan nimi on Jirro tai jotain ja se on pitaleipä täytettynä possulla tai kanalla tai molemmilla, tomaatilla, sipulilla, perunoilla ja mausteilla. 2-2,50 euroo riippuen paikasta. Hyvää. Hector oli palannu aamulla kuudelta ja olisin siitäkin episodista voinu kertoo, mut katotaan ehkä joku toinen kerta. Kysyin et lähtiskö se mukaan tapaa niitä bulgarialaisia ja Simosta ja mehän lähdettiin. Ne alko sitten kadulla myymään niit rannekkeita, mut menekki oli niin huonoo et päätettiin Hectorin kanssa mennä pelaa shakkia ja tammea yhelle terassille. Hävisin, mut se varmaan johtu vaan siitä et Hector on vaan melkein joku ammattipelaaja. Se oli koulussa jossain ryhmässä ja ne kävi pelaa ihmisiä vastaan ja niille maksettiin siitä ja niillä rahoilla ne lenteli maailmalla. Nice. No en kyl oo mikään hääppönen Shakin pelaaja, mut ei miul ollu mitään mahiksia Tammessakaan. Vipon pelin sain eräänlaiseen tasapeliin.
Nyt pitäis lähtee kauppaan ja syödä ja soitella ja lähtee ettii asuntoo. Laitan kuvia mahd. pian.
XXX
Siinä perjantaina sitten mietin, että mites tämän ajan käyttäisin ja harkitsin hetken lähteäkö extempore matkalle Ateenaan yöjunalla espanjalaisten kanssa, kun mukaan oli pyydetty. Kysyin neuvoa sitten uskomattomalta kontaktiltani Simokselta ja hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi jäädä Salonikiin hänen babysitattavakseen, koska eräs entinen Erasmuslainen oli tulossa viikonlopuksi ystäviensä kanssa tänne. Sovittiin, että herrat otta minuun lauantaina yhteyttä ja lähdetään rannalle! JEE! Rannalle meno tosiaan ei ole helppoa. Kaikki hyvät rannat on vähintään vissiin 30 kilsan päässä, joten kun kyyti tarjotaan, se kannattaa ottaa. Simos myös kertoi ettei rantasäitä jatku enää kauaa.
Sain soiton kun olin vielä yöpaitasillani suihkutta ja kauppaankin piti vielä ehtiä, mutta sain onneksi tunnin aikaa. No en ollut ihan tunnissa valmis, mutta ei se mitään! Onneksi Kreikan tunti on pitempi kuin Suomen tunti ja sen lisäksi bulgarialaisetkin oli myöhässä. En tiennyt millainen porukka sieltä oli tulossa ja lopputulos oli, että sisään marssi neljä miestä kaikkine kapsäkkeineen. Koska espanjalaiset oli Ateenassa oli Simos suunnittelemassa, että jos miulle käy ni pojat jää tänne miun kanssa yhdeksi yöksi. Eihän siinä mitään, niillä oli autossa ruokaa varmaan viikoksi, joten sain ilmaset sapuskat. x) Siinä tiimellyksessä keskusteltiin vähän siitä miten sinne rannalle päästään ja sain kuulla, että nyt ei ole mikään luksusauto matkassa. Nämä pojat (Miro, Nanko ja Stefan) olivat tulleet kahdeksan tuntia täyteen ahdetussa antiikkisella Fiatilla, jota kuvailivat pienemmäksi kuin Smart. Ja nyt ei puhuta mistään lyhyisä pojista. Katoin sitten parvekkeelta, mistä ne sitä tavaraa roudas ja oli kyllä naurussa pitelemistä. Tavraakin oli ihan turhan paljon kahdeksi yöksi. Omat ruuat, makuupussia, teltta ja satoja PowerBalance rannekkeita, jos nyt muistan nimen oikein, joita ne meinas täällä myydä. Ne on joku uus muoti-ilmiö urheilijoiden parissa.
Eteenpäin. Ahtaudutiin sitten sinne kotteroon, minä pienimpänä taakse keskelle. Puksutettiin siinä sitten puoltoista tuntia rannalle ja voin sanoa, että kyllä siinä ajassa pehva puutuu. Ehditiin olla paikan päälläkin ehkä ruhtinaallisen tunnin, koska tän auton akku ei kestä valojen käyttöä, joten takas ois paras olla ennen pimeää! Herra varjele sitä meininkiä... :D Mutta mukavaa oli.
Tultiin sitten kämpille syömään ja minä ainoana asunnossa edes vähän aikaa olleena etsin sitten kuppia ja lautasta ja laitan veden suihussa lämpiämään. Otin sitten oikeudekseni mennä ensimmäisenä, koska tiesin että miulla oli suihkun jälkeen enemmän tekemistä kuin muilla, joten se oli loogisinta. Oltaisiin sitten valmiita samaan aikaan. As if. Paikalle oli kutsuttu yks Romanialainen Erasmus-opiskelija, miespuolinen jälleen, ja kun oli valmis, miehet oli siellä väittelemässä PowerBalancen toimivuudesta, eikä kuukaan osannu mennä suihkuun. Mutta tunnelma oli ihanan rento. Kaikki puheenaiheet oli sallittuja eli se että mie oon tyttö ei pidätelly ketään. En sitten tiie oliko se oikeesti hyvä vai huono, mutta olin yks äijistä. Siinä sitten sain kuunnella kaikenlaisia tarinoita niiden seikkailuista.
Lähdettiin kävelylle, jonka poittina oli vissiin katella tyttöjä. :D Sitten sattumalta valkoisen tornin luona törmäsin siihen amerikkalaiseen, jonka kanssa jaoin taksin ja se oli ulkona koko sen dormin kanssa. Jäätiin hetkeksi siihen rupattelemaan ja siinä oli ehkä 20 tyttöä, jotka periaatteessa mie oli kontaktillani niille järkänny, mut ei vaan kelvannu. Oon mie vissiin niin ihana et miun seura riittää. Koko ilta tuli keskusteltua niin hämäristä aiheista ja muutenkin huumori oli aika mustaa.
Nukkumaan kahden maissa ja sitten taas rannalle. Nyt mentiin vielä pitemmälle, "parhaalle" rannalle, jonne oli matkaa 2 tuntia sillä autolla. Se kulki jotain seittemää, kaheksaa kymppiä me kyydissä... Sinne saatiin sitten myös se romanialainen Paul, ja kaks tsekkiläistä Erasmusta, Susanne ja Anet luulisin. Ne tuli tällaisen herran kyydissä, jota kutsutaan täällä nimellä Presidenta. Se on vissiin Erasmus organisaation presidentti täällä, kova käymään juhlissa ja tykkää hengata vaihtareiden kanssa. Wonder why... ;)
Illalla kävin ekaa kertaa yksin hakee ruokaa ja yritin kreikaks. Onneks siin oli myös joku joka puhu englantia. Sen ruuan nimi on Jirro tai jotain ja se on pitaleipä täytettynä possulla tai kanalla tai molemmilla, tomaatilla, sipulilla, perunoilla ja mausteilla. 2-2,50 euroo riippuen paikasta. Hyvää. Hector oli palannu aamulla kuudelta ja olisin siitäkin episodista voinu kertoo, mut katotaan ehkä joku toinen kerta. Kysyin et lähtiskö se mukaan tapaa niitä bulgarialaisia ja Simosta ja mehän lähdettiin. Ne alko sitten kadulla myymään niit rannekkeita, mut menekki oli niin huonoo et päätettiin Hectorin kanssa mennä pelaa shakkia ja tammea yhelle terassille. Hävisin, mut se varmaan johtu vaan siitä et Hector on vaan melkein joku ammattipelaaja. Se oli koulussa jossain ryhmässä ja ne kävi pelaa ihmisiä vastaan ja niille maksettiin siitä ja niillä rahoilla ne lenteli maailmalla. Nice. No en kyl oo mikään hääppönen Shakin pelaaja, mut ei miul ollu mitään mahiksia Tammessakaan. Vipon pelin sain eräänlaiseen tasapeliin.
Nyt pitäis lähtee kauppaan ja syödä ja soitella ja lähtee ettii asuntoo. Laitan kuvia mahd. pian.
XXX
perjantai 17. syyskuuta 2010
New beginnings
Moikka moi!
Aikaa on nyt parin päivän jälkeen tarpeeksi, jotta voin tutustua blogien ihmeelliseenmaailmaan. Tästä ei ehkä tuu ultra coolein, mut onpahan paikka, jossa ihmiset voi lukea samat kuulumiset, ettei kukaan jää mistään paitsi ja etten mie saa sormikramppeja aina kun tuun koneelle. ;)
Näin alkuun iso KIITOS kaikille läksiäisiini osallistuneille! Suurin osa lahjuksista on päätynyt tuohon pikkuiseen matkalaukkuun. Tilaa jäi Suomi-kamalle kun eihän sitä oikeestaan tarvii kun passin, hammasharjan, rahaa ja hyvän mielen tai asennetta niin kuin Anu vinkkasi. :)
Lähtö ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta mitäpä tuosta; täällä ollaan! Oli mukava edellinen ilta omenapaistoksen ja ystävien parissa, vähän tuli otettua unta pussiin ja sitten saattajan kanssa bussipysäkille hyvissä ajoin. Check-inissä ei ollut ruuhkaa ja kone oli ajallaan. Ei muuta kuin sitten koneeseen istumaan ja kuuntelemaan "boarding completed" suloääniä. Kuinkas sitten kävikään? Kun kapteeni avaa suunsa niin ollaankin jo poistumassa koneesta teknisen vian vuoksi. Jatkolennollisia pyydetään ottamaan yhteyttä lipunmyyntiin ja eihän sinne lähdekään kuin puoli koneellista. No jotenkin miut saatiin lennolle joka lähti puoli tuntia siitä kun olin päässyt tiskille asti. Lennot oli parempia siinä mielessä, että oli vaan yks vaihto ja ruoka kummallakin lennolla. Kummatkin koneet vaan lähti vähän myöhässä ja oli joskus puolen seittemän jälkeen Thessalonikin kentällä (SKG). Tuli juteltua vähän koneessa nykyisin Saksassa asuvan paikallisen kanssa, mikä oli ihan mukavaa.
Mutta eihän tässä vielä kaikki! Laukkua ei sitten koskaan tullutkaan ja jouduin jäämään sitä vielä selvittelemään. Onneksi en ollut ainut ja kun en jaksanut enää siinä vaiheessa ottaa bussia niin jaoin sitten taxin yhden Amerikkalaisen pojun kanssa. Kalliiksi tuli, mutta pääsinpähän perille. Bussi lähti Suomessa aamulla noin viideltä ja oli yöpaikassa kahdeksalta. Kävin kaupassa ja olin koneella, joten päivästä tuli aika pitkä.
Torstaina oli kuitenkin kaikin puolin aurinkoisempi päivä. Laukkuni tuotiin kymmeneltä, kävin varaamassa halvemman hostellin, otin yhteyttä paikallisiin ja kävin kävelemässä ja Starbucksissa. Asunnonetsintätreffit sain sovittua neljäksi ja ehdin nähdä ennen puolta kahdeksaa neljä paikkaa. Sopivaa ei vielä löytynyt, mutta viimeisessä paikassa asuu vielä tämän kuun loppuun kaksi espanjalaista poikaa, jotka on työharjottelussa samassa sairaalassa paikallisen oppaani Simoksen kanssa. Hengailtiin siinä sitten hetki ja sitten pojat jo kyseli lähdenkö viikonlopuksi Ateenaan. Sanoin siihen sitten, että nyt ei oikein pysty kun pitää etsiä asunto. Ajattelin , että onpas mukavia ku luulevat tulevansa kanssani toimeen tunnin tuntemisen perusteella ja tästä rohkaistuneena kysyin onko kämpän kolmas makuuhuone vapaa, että vaikka Ateenan reissulle ei ole tarvetta niin sänky kyllä kelpaisi. Ja näin asun nyt väliaikaisesti heidän kanssaan. x) Kohtalo on kummallinen asia. Toisella paikallisella tuttavallani Efillä oli auto käytössään ja sain sitten roudattua kamat samana iltana.
Tänään jatkuu kämpänmetsästys taas neljältä. Saa nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan!
Aikaa on nyt parin päivän jälkeen tarpeeksi, jotta voin tutustua blogien ihmeelliseenmaailmaan. Tästä ei ehkä tuu ultra coolein, mut onpahan paikka, jossa ihmiset voi lukea samat kuulumiset, ettei kukaan jää mistään paitsi ja etten mie saa sormikramppeja aina kun tuun koneelle. ;)
Näin alkuun iso KIITOS kaikille läksiäisiini osallistuneille! Suurin osa lahjuksista on päätynyt tuohon pikkuiseen matkalaukkuun. Tilaa jäi Suomi-kamalle kun eihän sitä oikeestaan tarvii kun passin, hammasharjan, rahaa ja hyvän mielen tai asennetta niin kuin Anu vinkkasi. :)
Lähtö ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta mitäpä tuosta; täällä ollaan! Oli mukava edellinen ilta omenapaistoksen ja ystävien parissa, vähän tuli otettua unta pussiin ja sitten saattajan kanssa bussipysäkille hyvissä ajoin. Check-inissä ei ollut ruuhkaa ja kone oli ajallaan. Ei muuta kuin sitten koneeseen istumaan ja kuuntelemaan "boarding completed" suloääniä. Kuinkas sitten kävikään? Kun kapteeni avaa suunsa niin ollaankin jo poistumassa koneesta teknisen vian vuoksi. Jatkolennollisia pyydetään ottamaan yhteyttä lipunmyyntiin ja eihän sinne lähdekään kuin puoli koneellista. No jotenkin miut saatiin lennolle joka lähti puoli tuntia siitä kun olin päässyt tiskille asti. Lennot oli parempia siinä mielessä, että oli vaan yks vaihto ja ruoka kummallakin lennolla. Kummatkin koneet vaan lähti vähän myöhässä ja oli joskus puolen seittemän jälkeen Thessalonikin kentällä (SKG). Tuli juteltua vähän koneessa nykyisin Saksassa asuvan paikallisen kanssa, mikä oli ihan mukavaa.
Mutta eihän tässä vielä kaikki! Laukkua ei sitten koskaan tullutkaan ja jouduin jäämään sitä vielä selvittelemään. Onneksi en ollut ainut ja kun en jaksanut enää siinä vaiheessa ottaa bussia niin jaoin sitten taxin yhden Amerikkalaisen pojun kanssa. Kalliiksi tuli, mutta pääsinpähän perille. Bussi lähti Suomessa aamulla noin viideltä ja oli yöpaikassa kahdeksalta. Kävin kaupassa ja olin koneella, joten päivästä tuli aika pitkä.
Torstaina oli kuitenkin kaikin puolin aurinkoisempi päivä. Laukkuni tuotiin kymmeneltä, kävin varaamassa halvemman hostellin, otin yhteyttä paikallisiin ja kävin kävelemässä ja Starbucksissa. Asunnonetsintätreffit sain sovittua neljäksi ja ehdin nähdä ennen puolta kahdeksaa neljä paikkaa. Sopivaa ei vielä löytynyt, mutta viimeisessä paikassa asuu vielä tämän kuun loppuun kaksi espanjalaista poikaa, jotka on työharjottelussa samassa sairaalassa paikallisen oppaani Simoksen kanssa. Hengailtiin siinä sitten hetki ja sitten pojat jo kyseli lähdenkö viikonlopuksi Ateenaan. Sanoin siihen sitten, että nyt ei oikein pysty kun pitää etsiä asunto. Ajattelin , että onpas mukavia ku luulevat tulevansa kanssani toimeen tunnin tuntemisen perusteella ja tästä rohkaistuneena kysyin onko kämpän kolmas makuuhuone vapaa, että vaikka Ateenan reissulle ei ole tarvetta niin sänky kyllä kelpaisi. Ja näin asun nyt väliaikaisesti heidän kanssaan. x) Kohtalo on kummallinen asia. Toisella paikallisella tuttavallani Efillä oli auto käytössään ja sain sitten roudattua kamat samana iltana.
Tänään jatkuu kämpänmetsästys taas neljältä. Saa nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)